Pääsykokeeseen on tänään 6 päivää.
Ja viimeiset kolme päivää minä olen itkenyt enemmän kuin koskaan, nukkunut tunnin vuorokaudesta ja pistänyt suuhuni kokonaisuudessaan pari riisikakkua, limua ja alkoholia.
Joskus elämä ottaa yllättävän käänteen ja tuntuu siltä, että kaikki mihin ennen niin vahvasti uskoit, on ollut yhtä suurta peliä, jonka ei koskaan ole ollut tarkoituskaan päättyä sinun voittoosi.
Olo on petetty, lohduton ja vihainen. Ymmärtäväinen en osaa vielä olla, mutta tajuan kyllä. Kyllähän minunkin pitää saada kasvaa ja olla uusi itseni aivan itsekseni. Siltikin se sattuu, nähdä kuinka joku on jo päästänyt irti, vaikka itse haluaisi vain puristaa kovempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti