Ihan rikki

Pääsykokeeseen on tänään 6 päivää.

Ja viimeiset kolme päivää minä olen itkenyt enemmän kuin koskaan, nukkunut tunnin vuorokaudesta ja pistänyt suuhuni kokonaisuudessaan pari riisikakkua, limua ja alkoholia.

Joskus elämä ottaa yllättävän käänteen ja tuntuu siltä, että kaikki mihin ennen niin vahvasti uskoit, on ollut yhtä suurta peliä, jonka ei koskaan ole ollut tarkoituskaan päättyä sinun voittoosi.
Olo on petetty, lohduton ja vihainen.  Ymmärtäväinen en osaa vielä olla, mutta tajuan kyllä. Kyllähän minunkin pitää saada kasvaa ja olla uusi itseni aivan itsekseni. Siltikin se sattuu, nähdä kuinka joku on jo päästänyt irti, vaikka itse haluaisi vain puristaa kovempaa.

Ihmiskoe(ttelemus)

Tasan kahden viikon päästä toivon istuvani skumppapullo sylissäni ystäväni olohuoneessa huojentuneena hyvin suoritetusta kokeesta.

Kaksi viikkoa on lyhyt aika. Se on myös pitkä aika. Hyvin loogista ja epäloogista samanaikaisesti. Kahdessa viikossa ehtii lukea tenttiin. Paukuttaa vaikka kolme kirjaa kannesta selkään ilman suurempaa ahdistusta. Tentissä voi kirjoittaa vähän aiheen vierestä ja ohi kirjasta kunhan osaa pääasiat osimoilleen noin tai näin. Pääsykoe on kuitenkin raadollinen motivaatiotesti. Se ei mittaa ainoastaan osaamista, vaan myös sitä kenen pokka pitää (tai pettää), kenellä on paras muisti ja kuka osaa soveltaa oppimaansa tietoa. Puoli vuotta on pitkä aika valmistautua koitokseen, joka kestää neljä tuntia, ja jonka lopputulos määrittää koko loppuelämän suunnan.

Kahdessa viikossa saa kuitenkin paljon aikaiseksi, ainakin haluan uskoa näin. En tuntenut minkäänlaista pistoa sydämessäni jättäessäni työpaikkani ja sen kaaosmaisen tilanteen taakseni, kun astelin ulos konttorin ovista. Kirjoitin poissaoloviestiin "en ole tavoitettavisssa", vaikka oikeasti kirjastostahan minut tavoittaisi jos haluaisi. Harkistin hetken ajan myös makuupussin raahamista repussa mukanani kirjastoon ja piiloutumista hyllyjen väliin yöksi. Meikällä menee pahasti överiksi monikin juttu.

Jotta seuraavista viikoista ei tulisi kuitenkaan liian helppoja, olen lupautunut ihmiskokeeseen, jonka tarkoituksena on tehdä minusta kireä salikissa kesän aikana. Saliohjelmani muuttui täysin viisijakoisesta kaksijakoiseksi (periaatteessa yksijakoiseksi, sillä vain yksi liike erottaa päivän ohjelmat toisistaan) ja ruokavaliosta karsittiin lähes kaikki hiilihydraatit pois. Kuulostaa rankalta, ja sitä se varmasti onkin. Kahden ensimmäisen treenipäivän jälkeen olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Jo ensimmäisenä päivänä sain laittaa "valkulle" viestiä: "Jumaleissön, täähän toimii!"  Kipeä keho, parempi mieli.