Suomalaisen blogosfäärin pursuillessa yli äyräidensä päätin minäkin kantaa avuttoman korteni tähän valtaisaan kekoon ja päästää sekavat ajatukseni valloilleen.
Minua vielä tuntemattomille haluan mainostaa mielenterveyteni taipumusta järkkyä ja erittäin huonoa huumorintajuani. Kaikessa yksinkertaisuudessaan olen 23-vuotias, täl puol jokkee asustava, työssäkäyvä ex-yliopisto-opiskelija, jonka kevään 2014 tavoitteena on takoa niin paljon tietoa päähän ja niin paljon rautaa habaan kuin mahdollista.
Haen yliopistojen yhteishaussa opiskelemaan psykologiaa Joensuuhun Itä-Suomen yliopistoon, eikä ole muuten eka kerta, kun meikäläinen käy kolkuttelemassa psykan laitoksen ovia. Viime keväänä meni vähän överiksi tuo lukeminen ja "normi"päivänä kello soitti 5:15, jolloin en ehtinyt muuta kuin pukea päälle ja polkea silmät ristissä kirjastolle varaamaan paikkaa. Facebookiin päivitin huhtikuussa 2013: "13 tuntia kirjastolla lukemassa". Tähän päälle vielä uusi työ ja mukavana yllätyksenä 'osa-aikaisen' työtekijän tunnit hipoivat lähemmäs 30-40 tuntia viikossa.
Viimeisimmästä viisastuneena on tänä keväänä pääsykoeprojekti otettu hieman rennommin rantein. Siitä huolimatta, että lähes kaikki vapaa-aika menee lukemiseen, en koe olevani yhtä stressaantunut kuin vuosi sitten. Lukuunottamatta paria paniikkikohtausta ja poikaystävän olkaa vasten itkettyjä lukuisia "enmäosaamitäänenmäpystyenmäjaksa" stressikyyneliä, huomaan olevani yllättävän rauhallinen. Halu luovuttaa on tullut useamman kerran kuin viime vuonna, sillä kahden laajan aineiston omaksuminen tuntuu ajoittain ylitsepääsemättömältä. Psykologian pääsykoe on 34 päivän päästä. Se on myös 34 päivää, jotka minulla on mahdollisuus käyttää tarpeellisen tehokkaasti ja merkityksellisesti.
